Jäntti-suvun historiaa

JÄNTTI-SUKUA 1400-LUVULTA LÄHTIEN

1500-LUKU

PIRKKALA
Nykyisen tietämyksemme mukaan suvun 500-vuotinen historia alkaa Pirkkalan kirkkoherra Laurentius Jenzen (Gentz) syntymästä. Syntymäaikaa ei tiedetä. Toistaiseksi ainoa tietomme hänestä on se, että hänet mainitaan eräässä 1531- vuodelta olevassa Pirkkalan pappilaa koskevassa rajariita-asiakirjassa. Hänen syntymäaikansa täytyy kuitenkin olla lähellä 1400-1500-lukujen vaihdetta, todennäköisimmin jo 1400-luvun puolella. Noin vuonna 1533 kirkkoherra Lars on kuitenkin ollut jo kuolleena, koska tuolloinen asiakirjatieto kertoo kirkkoherra Larsin lesken ostaneen Pirkkalassa sijainneen Kataiston tilan. Laurentiuksella ja hänen vaimollaan Elinillä oli kaksi poikaa: Ericus, josta tuli Akaan kirkkoherra ja Laurentius, josta tuli Kangasalan kirkkoherra.

Itse Pirkkalassa ei Laurentiuksen aikaisia kirkkorakenteita tiedetä olevan. Sen sijaan Pirkanmaan vanhimpana rakennuksena tunnettu Messukylän Vanha Kivikirkko, jonka vanhimmat osat ovat vuodelta 1434, toimi tuolloin Pirkkalan kappelina. On selvää, että sekä Pirkkalan että Kangasalan Laurentiukset ovat saarnanneet ja yöpyneet matkoillaan tuossa kirkkorakennuksessa, joka sijaitsee juuri päivämatkan eli 20 km:n etäisyydellä molemmista paikoista.

KANGASALA
Kangasalan kirkkoherra ja lääninrovasti Laurentius Jenze mainitaan aikakirjoissa vuosina 1541 ja 1554. Hän lienee syntynyt joskus vuoden 1520 tienoilla. Laurentiuksen virka-aikana Suomeen tuli luterilainen uskonto. Myös suomen kieli alkoi tulla käyttöön kirkoissa. Niinpä Laurentius alkoi täällä ensimmäisenä saarnata suomen kielellä luterilaisia uskon oppeja. Kangasalan kirkon arkistossa on edelleen hänen hankkimansa Mikael Agricolan käsikirja.

Laurentiuksen kirkko sijaitsi paikalla, jossa nykyisin on Liuksialan kartanon kappeli ja sukuhautausmaa. Vanhasta kirkosta on jäljellä lähinnä joitakin lattiarakenteita. Kangasalan nykyisessä kirkossa tuosta keskiaikaisesta kirkosta on muistona kolme pyhimystä esittävää puuveistosta.

RAUTALAMPI
Ei tiedetä, oliko Kangasalan herra Larsilla useampia lapsia, mutta hänen poikansa Laurentius Jenze oli kuitenkin seuraava lenkki Jäntti-suvun sukupuussa. Tämä kolmas, sukumme kantaisäksi nimetty Laurentius Jenze sai v.1561 tehtäväkseen perustaa Savon uudisasutusalueille Rautalammin erämaaseurakunnan, jonka alueesta vuosisatojen kuluessa perustettiin peräti 28 seurakuntaa. Viimeisimmän tietomme mukaan hän toimi siellä kirkkoherrana ainakin vuoteen 1597 ehkä jopa vuoteen 1603 asti. Hänen puolisonsa nimi oli Barbara. Tästä Rautalammin kirkkoherrasta tietoja löytyykin sitten verraten paljon. Mainittakoon tässä, että Nuijasodan aikana herra Lauri oli todella pahassa välikädessä tasapainoillessaan hurjistuneen talonpoikaisjoukon ja maallista esivaltaa edustaneen Olavinlinnan päällikön Gödick Finken ja Nuijasodan päälliköihin kuuluneen Salomon Illen välillä.

Seuraavina lenkkeinä Jäntti-suvussa mainitaan sitten herra Laurin hankkimien Lassilan ja Konnekosken tilojen isäntänä toiminut Lauri Laurinpoika Jenze ja hänen puolisonsa Kaisa Yrjöntytär. Tällöin olemmekin jo 1600-luvun puolella.

1600-LUKU

Seuraavan sadan vuoden aikana suku jakaantui jo seitsemään eri haaraan, jotka suvun tutkimuksessa on merkitty kirjaimilla A – G ja nimetty lisäksi ko. ajankohdan asuinpaikkojen nimillä. Nämä nk. kantaisähaarat ovat seuraavat:
    01 A  Rautalammin sukuhaara
    02 B  Pielaveden sukuhaara
    03 C  Saarijärven sukuhaara
    04 D  Kuusankosken sukuhaara
    05 E  Rautalammin sukuhaara
    06 F  Karttulan sukuhaara
    07 E  Vesannon sukuhaara
Näiden pääsukuhaarojen lisäksi kuuluu sukuun useita erillisiä haaroja, joiden osalta sukututkimustyö on vielä kesken. Suuremmat näistä ovat Pieksämäen seudun Mehtiön haara ja nk. Ruoveden haarat.

Peruskartoitus on kuitenkin kunnossa ja vaikka uudet jäsenemme eivät heti löytäisikään omaa sukuhaaraansa, ainakin voimme tarjota heille sen osalta mielenkiintoista sukututkimustyötä. Osaltaan asiaa voi auttaa täyttämällä sukututkimuslomakkeen, joka on seuran kotisivuilla ja myös Laurentius 62-lehdessä.

Pekka E. K. Saarinen